jälkeen

Aika kuluu. 

Välillä hitaasti, ja yhtäkkiä en löydä vuorokaudesta tarpeeksi tunteja.

Tällä hetkellä en edes haluaisi olla hereillä. 

Kuva: Adele Nurmela

Varjoissa valoa- näyttelyni avajaiset olivat maanantaina.

Nyt olo on tyhjä.

Kävin tänään lukemassa sinne jätettyä vieraskirjaa, ja vaikka samaan aikaan tuntui todella hyvältä lukea kuinka monta kuvat olivat koskettaneet, tuntuu myös surulliselta yrittää hyväksyä se ettei projekti ole enää vain minun oma mörköni.

 Vaan oikeasti nyt jotain, mikä on julkisella paikalla ja tavoittaa päivittäin kymmeniä ihmisiä.

Maanantaina hiukan ennen kirjaston sulkemisaikaa jäimme vielä ystäväni kanssa rukoilemaan näyttelyn puolesta, ja omasta puolestani osoittamaan kiitollisuutta siitä, että tämä on mahdollista.

Kiitollisuutta siitä, etten missään vaiheessa ole ollut yksin.

Vaikka nytkin tuntuu, ettei minulla ole ketään kelle voisin syöttää näitä ajatuksia joita olen yrittänyt kirjoittaa uudestaan ja uudestaan tänne, en siltikään ole yksin.

Koska usko on tietoa, ei tunnetta.

Sain kuulla sen helluntaiseurakunnalla jokin aikaa sitten ja kyllä, se on totta.

Kuva: Adele Nurmela

- Anni