koodaushajoilu

Olen miettinyt paria asiaa.

1: syntyykö pääosin miehet sen taidon kanssa että he osaavat koota tietokoneen ja ratkaista kaikki tietokonepulmat,

2: millä tavalla yleinen masennus poikkeaa syysmasennuksesta,

ja 3: miksi fyysinen kunto romahtaa aina siinä vaiheessa kun psyykkisesti voisi jopa jaksaa?

Huijasin muuten otsikossa, en todellakaan osaa koodata.

Mutta, tein omat kotisivut! 

Tai no, sain ne valmiiksi - vihdoin viimein. Ne on tehty kämäiselle halpiskotisivupohjalle, mutta tällä hetkellä vain halusin ne valmiiksi.

Varmaan jossain vaiheessa siirrän senkin paskan bloggeriin, tämä sentään toimii eikä aiheuta viittäkymmentä raivokohtaushajoilua - joka voi kyllä suurimmaksi osaksi johtua siitä että osaan käyttää bloggeria.

Sieltä nyt joka tapauksessa löytyy portfolioni,

että jos kiinnostaa.

Sitten se syysmasennus.

Viime viikkoina on nimittäin mennyt ihan hyvin. Ei oikeastaan mitään suurempaa.

Jos silloin olisi pyydetty kuvailemaan oloa yhdellä sanalla, olisin vastannut: hyvä.

Nyt sanoisin, että: masentunut.

Tämä olo ei vastaa sitä yleistä masennusoloa, mikä tulee. 

Vitutusta, agressiivisuutta itseään kohtaan, pahaa oloa ja ahdistusta.

Nyt vain väsyttää.

Niin jumalattomasti.

Niin, ja tänä aamuna olisin halunnut kouluun. Yllättävää, eikö? Minä, halusin kouluun.

Suurin syy siihen kyllä oli että tiedän että äikän opettajani vihaa minua koska en koskaan pääse hänen tunneilleen, mutta silti.

No ei siitä kyllä tullut vittuakaan.

Kuudelta aamulla heräsin kipeisiin vatsakramppeihin,

ja koska olen aika tottunut siihen, ajattelin että jos nukun pari tuntia ja missaan ekat tunnit, ehkä pääsen viimeisille tunneille.

No en päässyt, koska 9 aikaan heräsin pääkipuun.

Miksi minulle käy aina näin?

 

Missatun koulupäivän sijaan kävin vihdoin, pakosta, tampereella ja mökillä kesällä otetut kuvat läpi.

Postauksessa olevat kuvat on tampereelta,

kotisivuilta löytyy lisää.

Ja ehkä vielä tänään tutustun tehtäviin opparia varten, ja kokoan esitelmääni.

En tiedä.

En jaksa.

- Anni